Translate

torstai 27. kesäkuuta 2013

202 - Supermaan

huomatkaa käsieni ja selkäni väriero !? :'D Että tälle kuvalle saa nauraa.
Heippadeeii taas ihunat lukiani ! Eilen oltiin siis Emmin ja Oskarin kanssa Aurinkolahden rannalla. Tarkoitus aluksi oli suunnata kohti hietsua, mutta ei perskeleen ranta rokki festareita perskuleen perskule. Samalla heitettiin sitten iskä sinne kuuntelemaan bändejä ja mentiin ite rannalle ottamaan aurinkoa. Ihan varmasti joku kysyisi että miksi Helsinkiin asti ottamaan aurinkoa, eikö Lohjalle edes aurinko paista ? Ei, siis kyllä paistaa ja ihana järven rantakin on mutta se on vain niin nähty. Niin päätettiin suuntaa kohti Helsinkiä. Ei siellä kauvaa oltu kun se paahtava aurinko menikin jo pilvien taakse, harmillista sinäänsä. 

Pääsinpä ainakin koe ajamaan uuden superman pyyhkeeni joka on niin super :) Toisinkun tuolla alhaalla olevat supermies naksu ! Hyi kauhia sentää... Älkää ikinä tuhlatko vahingossa niihin rahaanne (tätä tuotetta myydään/myytiin lidlissä) Ihan järkyttävän makusia :D Varsinkin tuo dippi tulee ylös.. Ei pitänyt kannen kuva paikkaansa on kyllä super mutta super pahoja. 

Tänään päivä kului nukkumalla, Janskun kanssa ja pienellä shoppailulla. Elikkäs käytin synttäri lahjaksi saadun H&M lahjakortin melkeen kokonaan :) Ostin taas toppeja..hehe, piti ostaa farkut :D Janskukin osti sen kummilapselle söpön perhos hamosen ja itellee pientä kivaa. Mutta ehkä huomenna sitten lindexistä löytyy jotain kun sinne suunnataan. Mutta tänään tuli ostettu siis kolme toppia vaalean turkoosi, harmaa ja musta sekä alus vaatteita mitä nyt en ihmeemmin ala tässä selittämään. Päivä meni kyllä vaihteeksi järkyttävän nopeasti ! Loppu päivän ajattelin kuunnella musiikkia ja saa nähdä jos joku mua tänne hoodeille eksyy moikkaamaan, moikkelis <3


maanantai 24. kesäkuuta 2013

201 - Janskun bad day


Lalalalaa, laulattaa ja on tylsää :D On kyllä vaihteeks ollu ihan ihmeellinen päivä ! Kaikkee sitä tässä pienessä maailmassa tapahtuukaan. Tänään heräisin siihen kun iskä tulee töistä, eli kolmelta.. Hyvä minä, enkä edes tänä yönä nähnyt mitään mielen kiintoista unta :( Toisinkun toissa aamuna (päivällä) heräsin siihen kun näin unta että olin nälkäpelissä sairasta mut tosi jänskää ! 

Mutta päivä alkoi sillä että tuli vähän kiire, kun olin luvannut mennä Janskun kanssa jyskiin kattomaan sille kaiken maailman lakanoita. Kävin suihkussa ja menin keittiöön syömään kunnes Janina olikin jo oven takana, ja istahti siihen mun kanssa turisemaan ruokapöydän äääreen. Eli 24.6 oli ollut yhtä helvettiä sille :D Siinä se selitti kuinka töissä oli kaikki lennelly sun muuta, pääsi kotiin oli pituttanut maidon lattialle ja meillä viellä sitten päätti kaataa mukin mikä oli täynnä mehua... Tuntui ette Jansku vaa itki ja nauro samaan aikaan kun siivosi sitä lattiaa, josta viellä pöydän kulmasta tippui mehua hiuksiin :D.. En kestä ! Nyt kun oon nauranu toisen vahingoille nii varmasti paha saa palkkansa.

Käytiin sitten siellä jyskissä ostamassa ne lakanat, ja sen jälkeen mentiinkin Lohjan keskustaan. Huomasin veromodan edessä alennuksessa olevia shokkivärisiä toppeja <3 Lovelovelove, ostin oranssin ja keltaisen jotka oli yhteensä vähän päässe 11euroa ! Olisi siellä ollut muitakin alennuksia, mutta tuli vähän kiire kun oltiin nii myöhään liikenteessä. Ehkä huomenna paremmalla tuurilla ja jaksamuksella lähtisin aikaisemmen. (jaksamuksella onko se edes sana ?) Mutta nyt meen ulos, koska hikinen Emmi tuli lenkillä mua morottaa, heippa dei <3

lauantai 22. kesäkuuta 2013

200 - Hyvää juhannusta kaikille :)

Hirvitys sentään kun mulla  ois teille paljon kerrottavaa mutta en taas tiiä mistä alottaa ! No tapahtuma järjestys on varmaankin paras. Elikkäs 13.6 tuli nettiin ilmotukset kenet on valittu mihinkin kouluun, ja minä pääsin juuri sinne minne halusinkin Luksia lähihoitaja <3 Kaks päivää siinä eli 15.6 lauvantaina vietettii mun synttäreitä (sweet 16). Ajeltiin ympäriisä kuuneltiin hyviä biisejä ja laulettiin. Oli ihan jilli reissu vaikka Turkuun meno olikin illassa virhe, ens kerralla jonnekkin muualle. Mitäs muuta tässä kymmenen päivän aikana on tapahtunutkaan ? No sen ainakin tiedän että unirytmi on mennyt ihan persuksilleen. Unta saan viiden aikaa yöllä, ja herään noin kahdelta päivällä... Ainiin, toissa päivänä oltiin myös Rimppelillä hyvien ystävien kanssa istumassa iltaa juteltiin kaikkea kivaa, tanssittiin ja laulettiin :D

Juhannus kuitenkin meni eilen oikein mainiosti :D Heräilin taas vasta joskus kahden kolmen aikoihin äitillä. Pakkailin siinä ja menin iskälle, jossa syötii sit kunno juhannus pihvit ja salaatit. Siitä myöhemmin kutsui aurlahden ranta. Missä tuli viihdyttyä melko myöhäänkin. Sitten mentiin siitä, lietsuun (liessaaren rantaa) kelattii et siel ois enemmä meininkii kerran siel oli alku illasta ollu kokkokin ja yleensä siellä on ollutki. NYT me mennää sinne iha rantaa, kaks vanhempaa naista plus minä, Emmi ja Marko ? Ei oo totta :D No tottakai oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja mennä heittämään nössönä VIHDOIN se talviturkki pois. Siinä ei sitten kauvaa oltu koska meininki oli joo tosiaan aika kuivaa. Siitä sitten lähdettii käppäilee Ojamon pikkusee rantaa Emmin kassa ja se löys kaverin matkan varrelta söpön pikku sammakon. No joo siellä Ojamon rannassa oltiin taas ihan vähän isommalla porulla ja tottakai sillonki oli pakko käydä kaks kertaa uimassa. Ei me sielä sen kauvempaa viihdytty, kunnes lähettiin Nikolle oppareille ja siellä oltiinkin sitten koko loppu ilta. Eikä siitä sitten onneksi ollut yöllä enää pitkä matka kotii :)

Toivottavasti teijänki juhannus tuli ikimuistoiseksi :D Ainoo mikä jäi harmittamaan, etten nähny kokkoa... No ensivuonna sitten.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

199 - Helsinki päivä

Kuva on nyt erikokosia sori en enää jaksa muokkailla niitä. Mutta tänään oltiin sitten Tiian kanssa Helsingissä. Siellä sitten kävin Spirit Storessa ja ostin sellase täysellisen sinisen paidan mitä oon jo pitkään kuolannut. Hihii, sitten mentiin glitterii kun halusin näin btw juuri näytönrikki menneeseen iphoneeni uudet kuoret ja ostin sellaset söpöt pupu kuoret :) (kuvia ostoksista myöhemmin) Sitten tapahtui häritsevä tapahtuma kun kassalla tajuan että kassalla on ihailemani bb- niko, jonka blogiakin  luen. Menin ihan shokkiin ja hyvä että sain rahan annettua ostoksestani, nolo minä... Ihailen vain sitä hänen pirtetyttä ja hönttiyttä ! 

Siitä kuintenki matkamme kävi kohti kaisaniemen puistoa. Laura Närhi kerkesi juuri lopettamaan kun pääsimme paikalle, JA MIKÄ HUVITTAVINTA niillä oli laukku tarkastus yhdestä ainoasta syystä ja ette ikinä arvaa mistä no helvetti siitä ettei vahingossakaan alueelle tuoda SATEENVARJOJA :DDD Olin jo ihan kuumotuksissa että sanooks ne jotai mun järkkäristä kun yleensä tälläisiin tapahtumiin niitä ei saa ottaa, niin ei ne kysyy siinä portilla että "onko sulla sateen varjoa?" juu ei ole ja ja päästivät sisään.  Näimme Haloo Helsinkiä, Irinaa ja Anssi Kelan <3 Anssi kyllä tuotti järkyttävän pettymyksen eikä laulanut puistossa biisiä mitä koko päivän olin odottanut :( Siellä seistiin sateessa, enkä kuule edes sitä mitä tulin kuuntelemaan... No oli levoton tyttö tosi hyvä :) Ainii ! Mun piti kertoo :D Tiian ja mun takana oli sellane kuka oli oikeesti hulluna Anssii. Kiitos sen lähti melkee kuulo ja me hobootit lenneltii siel ku sellane hujoppi pomppii siihe vieree :( Pelottavaa, jos luet tätä mitä en kyllä usko (en kyllä ihmettelisikään koska täällä on Anssin kuvia o.O) Sun onneks Anssi ei voinu olla kuulematta sua, karjuit kun tosi nainen vaikka olitkin poika.


Lopuksi ne päästi mut ja Tiian lavalle ;)

maanantai 10. kesäkuuta 2013

198 - Mistä minut on tehty ?


Mistä minut on tehty ? Syntyessä osasin itkeä kun oli jotenkin huono olla, 16 vuotta maan päällä ja osaan jo vaikka mitä. Vanhempani opettivat minua puhumaan, ja muita tarpeellisia juttuja. Kuusivuotiaana oppisin ajamaan pyörää ilman apurenkaita, aloin tuntea iloja ja suruja, oppisin elämään, rakastamaan, tykkäämään, vihaamaan ja itkemään. Mutta nyt kerron tarinani miten oppisin henkisesti kestämään. (en kirjoita tätä säälistä, en odota tän jälkeen voivoitteluja. Halun vain kertoa ihmisille että kaikesta voi selvitä, vaikken ole paras malli tähän ja on ihmisiä joille on käynyt paljon pahempia asioita kuin minulle. Minua pyydettiin kertomaan kokotarinani, ja minulla ei ole syytä miksen sitä voisi kertoa.) ps. anteeksi jotkut läheiset ette tekään ole tiennyt viellä tätä kaikkea.



Mulla on aina ollut parasystäni Tiia, ihan aina ! Silloin kun synnyin meidän äidit olivat niin hyviä ystäviä että siitä asti olemme jakaneet ilot ja huolet. Joka tapauksessa Tiia on minua vuoden vanhempi ja kolmos luokalla sitten tutustuin paremmin hänenkin luokkalaisiin. Jolloin aika nopeasti unohdin oman ikäiset kaverini kokonaan. Pystyin heidän seurassaan olemaan enemmän oma itseni. Kaikki meni hyvin siihen asti kun tuli vitos luokka. Me murkku ikäset sitten oltiin suurempia suustamme kun aikaisemmin. Aloin meikkaamaan, laittamaan tukkaa ja en juurikaan ollut luokkalaisteni kanssa niinkuin sanoinkin. Siitä alkoi se kaikki huutelu "rumat meikkaa" "sä et tuu ikinä saamaa poikaystävää" "vitun ruma" "vitun läski" "haiset pahalta, muuttaisit muualle" Olin silloin vain että fine, mulla on kavereitakin jotka pitää mua kivana, kauniina ja ennenkaikkea mun seurasta just tälläsenä miksi ottaisin noita sanoja itseeni ?

Huutelu jatkui, ja lopulta musta tuntui todella vaikelta mennä kouluun. Olin menossa luokkaan oppilaat pitivät toisilleen ovea auki ja heittivät läppää. Kun minä olin lähempänä ovea, oli pakko kiskaista ovi nopeasti kiinni ja huutaa "hyi vittu mee muualle" Minulla oli silloin hyvä itsetunto ja pystyin viellä naureskella itsekseni. Vai teeskentelinkö koska minulla on näistä arvet vielläkin ? Juttelimme monesti opettajan kanssa siitä kuinka minua on taas haukuttu, mutta opettaja sai joka kerta sen kuulostamaan siltä että minä olen tehnyt jotain väärin eikä kiusaajat, että minua on oikeuskin kiusata. Onneksi minulla oli vitos luokalla viellä ne vuoden vanhemmat kaverit välituntisin, mutta kutos luokka oli yhtä helvettiä. 


"Angstinen kakara VAROKAA"

(tähän asti kaikki kuvat on minun ottamia 2010)


"ei oo enää mitään menetettävää"
Opettajakin tuli lopulta mukaan siihen. Olin koko luokan silmätikku. Koko luokka oli äänessä niin opettaja "Nelli siellä hiljaa" Anteeksi ? Kenen kanssa täällä edes juttelisin ? Luokallani alkoi olla yksi kaveri, joka auttoi mua jaksamaan. Yhden päivän jälkeen kuitenkin opettaja otti minut juttelemaan "Nelli sinä voisit kyllä vähän vähentää meikkaamista ja katsomaan millaisilla vaatteilla tulet kouluun, tuollaisia tyttöjä noukitaan juuri kadulta." ANTEEKSI ! Minä 12 vuotias tyttö ? Huoritteletko sinä mua ? Kyllä tiedän mulla oli ehkä rajumpi ja aikaisempi teini ikä kun toisilla ja meikkasin paljon. Mutta pukeutumisessani ei ollut yhtään mitään vikaa, ja jos olisikin ollut kyllä siitä olisi mm. vanhempani sanonut. Eikä opettajalla ole oikeutta sanoa sitä mulle noin ilkeästi.

Ala-aste kuitenkin loppu jolloin vasta masennuin pahasti. En silloin tajunnut viellä että se luutasti johtui tosta koulukiusaamisesta kun olin tähän asti ollut niin vahva. Olin vain nii helpottunut että se paska loppui, jolloin vasta tuli se tuska siitä esiin. Kyllä viiltelin itseäni ja mietin monesti itse murhaa. Kun jotkut kaverini tajusivat ettei kaikki ole okei. Pelkäsin viiltetystä kiinni jäämistä jolloin siirryin jalkoihini käsien sijasta. Jatku paha olo oli sylissäni enkä uskaltanut puhua kellekkään. Seiska luokka alkoi, joka pelotti minua ihan liikaa, varsinkin kun olin menossa luokkaan josta tunsin ennestään vain yhten ihmisen. Olen aina ollut sosiaalinen ja monenlaisen ihmisen kanssa toimeen tuleva. Mutta pelkäsin taas kai juuri kiusatuksi tulemista. Loppuen lopuksi luokka oli tosi kiva. Lopulta halusin lopettaa viiltelyn omasta tahdosta. 
Joka meni kuitenkin siihen että sen jälkeen oli joka viikonloppu saatava alkoholia, ja nollata pää kaikesta muusta pahasta. Tuli tehtyä paljon kaikkea tosi tyhmää. Niin jatkui kahdeksannen luokan puoleen väliin. En vain osannut olla viikonloppua selvä, se olisi ollut kauheeta mietti kaikkia asioita selvänä. (silloinen ajatus maailmani oli se) Sitten löysin Tonin. Kaikki edelliset suhteeni olivat kunnon teini suhteita esim. kuukaus yhdessä ero. Mikään ei tuntunut toimivan, en tiedä miksi. 
 

Mutta Toni sai mut nuosemaan ylös jatkuvasta känni pyörteestäni. Sain jotai mikä paransi minut. Sai minut unohtamaan kaiken joka mulle pahan mielen toi. Autoimme toinen toisiamme. Molemmilla meillä ei ollut kovin helppo menneysyys. Mutta täysin erinlainen.. Sain monesti kuulla Tonin läheisiltä kuinka "Toni on alkanut hymyilemään enemmän" "Toni kuuntelee meitä enemmän" "hän on alkanut ryhdistäytymään" ja paras "kaikki on alkanut mennä paljon paremmin" ei sillä että silloin kaikki olisi ihan huonosti ollut. Monet kaveri sanoi mullekkin monesti että olen paljon energisempi ja iloisempi.  Olimme hyvin onnellisia yhdessä ja sankareita toisillemme.  Saatan kuulostaa jo liioittelevalta mutta sitä se oli. Toni oppetti mulle paljon, hän opetti mulle miten aidosti rakastetaan, miten avautua, miten olla niin onnellinen, miten voi jatkaa vaikka mitä on käynyt, mistä vain voi nousta, että olen vahva ja että mitä vain voi koskavain tapahtua.




Puolenvuoden päästä menimme Tonin perheen kanssa Ylläkselle lomalle laskettelemaan. Muistan sen viikon aina. En voisi unohtaa sitä ikinä, syvennyimme entistä enemmän Tonin kanssa. Pystyimme puhumaan IHAN KAIKESTA ! Ymmärrätte varmaa kuinka vaikeeta on kelletahansa kertoa ihan kaikkea, me pystyimme. Muistan kun katselimme ja otimme yhtenä iltana revontulista kuvia. Meillä oli täydellinen viikko, itkin moneen otteeseen onnesta. Meidän välinen rakkaus oli kuin huume jos näin voi sanoa. Oltiin toisistamme uskomattoman riippuvaisia, ja onnellisia. Tässä huumeessa ei ollut sivu vaikutuksia, tämä oli jotain täydellistä.
Tuli kuitenkin loman viimeinen päivä, seuraavana päivänä oli pitkä matka tiedossa kohti Lohjaa. Ennen kun olemme menossa nukkumaan. Toni sanoo "valmovaan tänään myöhään, ei taas tiiä millon saan taas seuravan kerran olla sun lähellä" Tokaisin siihen vain "mutta mehän nähään melkeen joka päivä, tottakai jatkossakin" Sitten Toni "Mutta kuitenkin, kulta kai tiesit että olet ollut mulle suojelus enkeli tiesithän ?" Purskahdin itkuun kuunnellessani niita kaikkia kauniita sanoja. Aloimme kuitenkin jonkin ajan juttelun jälkeen nukkumaan toistemme kainalossa viimestä täydellistä yötä. 
Yöllä herään siihen kun Toni yski, kelasin että se on narmaalia yskää ja jatkoin nukkumista. Aamulla herään kun Tonin äiti tulee huoneeseen. Laittaa valot päälle, Toni ei liikahda. Hänen äiti menee viereen herättälemään "herää, Tonii herää" "miksei Toni herää Toni on ihan viileä se ei hengitä !" Jollain säpsähdin ylös, kokeilin Tonin kättä ja puin vaatteeni päälle. Paniikissa minä sanoin että voisin soittaa hätäpuhelun, ei siitä tullut mitään jolloin Tonin äiti otti puhelimen ja Tonin isä tuli elvyttämään. Menin ambulanssia vastaan, paniikissa olin varma ettei mitään pahaa voi käydä. Soitin siinä odotellessäni vanhemmilleni ja parille kaverilleni jotka oli tietenkin myös hirveässä shokissa sen jälkeen eikä osannut oikein rauhoittaa. Luuli tietenkin niinkuin minäkin että viellä on asioita millä Tonin voi pelastaa.


Tonia ei kuitenkaan voitu pelastaa. Muistan kun olin mennyt sisälle ja istumaan nurkkaan hysteerisenä, ja kuulen "yrittäkäää viellä !" Silloin vasta tajusin ettei voi enää tehä mitään, silti en millään ekan parin kuukauden jälkeen kunnolla tajunnut että Toni olisi kuollut. Ei me sitten sinä päivänä tietenkää Lohjalle viellä lähdetty. Saatiin hotelli huone, missä kaikki olimme viellä ihan shokissa. Kaikki tuntui epätodelliselta unelta. 
Seuraavana päivänä lähdin Helsinkiin lentokoneella yksin. Halusin vain nopeasti perheeni ja kavereideni lua. Lentokentällä oli vastassa Isä, Äiti ja Tiia. Vain tärisin silmät punaisena ja itkin en osannut oikeen sanoa mitään. Eikä Tiia viellä edes tiennyt mitä on tapahtunut. Sanoin vaan että nyt on kaikki huonosti ja käskin vanhempien kysyä Tiiaa mukaan. Vanhempani sitten kertoi Tiialle joka jäi meille lopulta yöksi. Siitä alkoi suruaikani, miettisin kokoaja että joudunko samaan kierteeseen mitä oli ennen Tonia. Mutta se kaikki mitä Toni opetti minulle, sai mut jaksamaan. JA KAVERIT ! Lähennyin todella monen kaverini kanssa ystäväksi. Sain tukea joka puolelta. Jonka ansiosta olen nyt tässä. Olen viellä tässä, jota itsekkin ihmettelen. 

"helpotuksenani on vain kynä ja paperi, siinä purkaan sisäisen saveni"
Kirjotin jatkuvasti runoja, piirsin ja kuuntelin aiheeseen liittyviä kappaleita. Kulutin pahan oloni tällä kertaa luovasti enkä alkoholiin tai itseni kiduttamiseen. Aina kun mietin itse murhaa, mietin "ei en voi olla näin heikko, en voi olla näin itsekäs muitakohtaan ja ensinnäkään Toni ei haluiasi sitä sieltä missä se nyt onkaan" Välillä tuli olo että "en jaksa enää elää kenenkään takia, en jaksa enää" Mutta kun sain puhuttua siitä jollekkin läheisellini sain sen tunteen menemään ohi. 

Näin jatkui pitkään, jopa niin pitkään että osa kavereistani sanoivat minulle "ei kaikki sun juttu voi olla Tonin kuoleman vika, lopeta jo toi säälin kerjääminen" Se että mulla kuolee mun poikaystävä joku joka on auttanu mua ja opettanu mulle niin tärkeitä asioita minkä takia osaksi enää elän. Se etten saisi surra sitä juuri niin kauvan kun haluan. Monen tosi vaikea ymmärtää sitä että voi olla näin paha olla. Ymmärrän ei sellasta voi ymmärtääkkään mitä ei itselle ole tapahtunut. Pikku hiljaa ainavaan loppuen lopuksi oli vähän kerrallaan helpompi olla. Kävin ylä-asteeni vikat kuukaudet puhumassa kuraattorille. Joka auttoi mua paljon ja jutteli mun kanssa just sillon kun apua tarvitsin. Voi olla että hän ehkä lukee tämän tekstin, ja kiitos sanon että sulle oli helpoin puhua mitä oon ammattilaisilla käynyt puhumassa. Suhun pystyi oikeasti luottamaan. 

Tänään otettu eli ihan tuoretta kuvaa 10.6.2013
Ja nyt olen tässä ! Peruskoulun juuri päättänyt tyttö. Joka päätti kokemustensa kautta haluavansa lähihoitajaksi ja saan opiskelu paikkani tietääkkin 13.6 ei enää kauvaa. Kohta syttäritkin. Voin tällä hetkellä hyvin. Olen onnellinen ja osaan nauttia elämästäni. Arvet minulla on viellä tapahtumistani mistä itken sillointällöin, niinkuin ehkä ihan terveenä kuuluukin tehdä. Elän entistä vanhempana tästä eteenpäin, silti pelkään nykyään olla onnellinen koska mitä onnellisempi sitä enemmän suru sattuu. Ihmettelen vielläkin että miksi juuri minulle on sattunut kaikki tuo huono, mutta se on rakentanut mua juuri tälläiseksi mikä nyt olen. Se on tehny musta kestävän, se on tehny musta vahvan !


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

197 - Aurinko paistaa, ja nyt ukkostaaa taitaa olla kesä !

  
Nyt on ollut kyllä monta niin aurinkoista päivää, että jopa minä MINÄ joka ei ikinä rusketu on saanut väriä ihoon. Ihanaa kun kerrankin näkyy pientä rusketus rajaa, nii tulee kokoajan vain enemmän ja enemmän himo olla auringossa. 
On tässä kesän tulossa huonokin puoli, joka on meinaan ne perkeleen hyttyset. Kyllä oli yksi ilta tylsää, ja valitin siitä kuinka paljon muo on hyttyset purru. Jonka seurauksena sitten päätin laskea yhden jalan näkyvät puremat 38 ! Ei voi olla mahdollista... Jos tarkkoja ollaan, siitä on jo pari iltaa että niitä nyt on varmaan noin. viisi lisää... Tosiaan siinä oli vain yhden jalan puremat : ( En kehtaa koko kesään mennä ilman legginssei tai sukkiksii ku ne on nii hyttysten kihmyis ettei mitään rajaa. 
Mulla on vielläkin kauhea odottaminen päällä, vaikka tämä kuuluisa kesäloma alkoikin jo. Eli 13.6 saan tietää mihin pääsen opiskelemaa :s jos siis toivottavasti pääsen ! Siitä pari päivää eteenpäin 15.6 MINUN SYNTTÄRIT <3 Toivottavasti on luvassa hyvää säätä ;) ja 5-6.7 summer up, iiii <3 Weekendiin on kyllä viellä paljon aikaa joka on ehkä ihan hyvä vaan koska sillon on jo kesäloma ohi. 
Ainiin, olin tossa eilen eli tiistai 4.6 Emmillä sinäänsä pitkään aikaan yökylässä. Siinä vaiheltiin taas kuulumisia ja laitoin sen kynnet. Kun tää penikka lähti tänää Sunny beach.ille, nii nyt on kynnet laitettu ja laukku pakattu. Toivottavasti siellä sillä menee kaikki päin peppua, no ei hyvää matkaa mussu vaikka siellä toisessa lämmössä ootkin jo<3 Oon vaa nii kade !

 Tää uus kesäkumi biisi on ehkä paras ! Muistakaa käyttää kumia ;D




sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

196 - Päättärit :)

 

Tänään ollaan sitten jo virallisesti kesälomalla. Täydellinen sääkin jo näin alku kesästä :) Eilen siis aamulla oli koulumme juhla. Jossa sain sitten päättötodistuksen, pakko tällä sekunnilla oli laskea teille noista keski arvo, hitto se oli 6,95, ja lukuaineet 7,1 :D Mitä ihmettä ?! Voi olla et laskin jonkun väärin, mutta laskin noi nii monee kertaa etten enää jaksa. Mutta siitä sitten menin kotiin ja kun olin pihassa näin samalla mummin ja vaarin, sain niiltä mummi ja vaari stipendin :P Käppäilin siitä sitten kotiin ja kattelin illaks vaatteita. Juliuski tuli siinä käymään meillä. Mut lähettiin yhden aikoihin jo Janskun kanssa syömää aamupalaa subway.hi, ui että rakastan grillattuuu kananrintaa täysjyväleivällä<3 Kolme aikoihi mentii meille Jansku, Heidi ja Jessika. Kuunneltii musiikkii valmistauduttiin ja mentii Lohjan rantaan. HYI KAUHEE MUN KONEPÖYDÄLLÄ MENEE HÄMÄHÄKKI. Mutta hauska ilta oli, ainii ! Tuli tosi hyvä mieli eilen ku kaikkii mulle ihan randomei tuli kehuu blogiini, kiitokset teille. Sekä törmäsin moneen ihmiseen kenenkaa en oo pitkää aikaa jutellu, niille kaikille että muistetaan nägyllä !