Translate

maanantai 10. kesäkuuta 2013

198 - Mistä minut on tehty ?


Mistä minut on tehty ? Syntyessä osasin itkeä kun oli jotenkin huono olla, 16 vuotta maan päällä ja osaan jo vaikka mitä. Vanhempani opettivat minua puhumaan, ja muita tarpeellisia juttuja. Kuusivuotiaana oppisin ajamaan pyörää ilman apurenkaita, aloin tuntea iloja ja suruja, oppisin elämään, rakastamaan, tykkäämään, vihaamaan ja itkemään. Mutta nyt kerron tarinani miten oppisin henkisesti kestämään. (en kirjoita tätä säälistä, en odota tän jälkeen voivoitteluja. Halun vain kertoa ihmisille että kaikesta voi selvitä, vaikken ole paras malli tähän ja on ihmisiä joille on käynyt paljon pahempia asioita kuin minulle. Minua pyydettiin kertomaan kokotarinani, ja minulla ei ole syytä miksen sitä voisi kertoa.) ps. anteeksi jotkut läheiset ette tekään ole tiennyt viellä tätä kaikkea.



Mulla on aina ollut parasystäni Tiia, ihan aina ! Silloin kun synnyin meidän äidit olivat niin hyviä ystäviä että siitä asti olemme jakaneet ilot ja huolet. Joka tapauksessa Tiia on minua vuoden vanhempi ja kolmos luokalla sitten tutustuin paremmin hänenkin luokkalaisiin. Jolloin aika nopeasti unohdin oman ikäiset kaverini kokonaan. Pystyin heidän seurassaan olemaan enemmän oma itseni. Kaikki meni hyvin siihen asti kun tuli vitos luokka. Me murkku ikäset sitten oltiin suurempia suustamme kun aikaisemmin. Aloin meikkaamaan, laittamaan tukkaa ja en juurikaan ollut luokkalaisteni kanssa niinkuin sanoinkin. Siitä alkoi se kaikki huutelu "rumat meikkaa" "sä et tuu ikinä saamaa poikaystävää" "vitun ruma" "vitun läski" "haiset pahalta, muuttaisit muualle" Olin silloin vain että fine, mulla on kavereitakin jotka pitää mua kivana, kauniina ja ennenkaikkea mun seurasta just tälläsenä miksi ottaisin noita sanoja itseeni ?

Huutelu jatkui, ja lopulta musta tuntui todella vaikelta mennä kouluun. Olin menossa luokkaan oppilaat pitivät toisilleen ovea auki ja heittivät läppää. Kun minä olin lähempänä ovea, oli pakko kiskaista ovi nopeasti kiinni ja huutaa "hyi vittu mee muualle" Minulla oli silloin hyvä itsetunto ja pystyin viellä naureskella itsekseni. Vai teeskentelinkö koska minulla on näistä arvet vielläkin ? Juttelimme monesti opettajan kanssa siitä kuinka minua on taas haukuttu, mutta opettaja sai joka kerta sen kuulostamaan siltä että minä olen tehnyt jotain väärin eikä kiusaajat, että minua on oikeuskin kiusata. Onneksi minulla oli vitos luokalla viellä ne vuoden vanhemmat kaverit välituntisin, mutta kutos luokka oli yhtä helvettiä. 


"Angstinen kakara VAROKAA"

(tähän asti kaikki kuvat on minun ottamia 2010)


"ei oo enää mitään menetettävää"
Opettajakin tuli lopulta mukaan siihen. Olin koko luokan silmätikku. Koko luokka oli äänessä niin opettaja "Nelli siellä hiljaa" Anteeksi ? Kenen kanssa täällä edes juttelisin ? Luokallani alkoi olla yksi kaveri, joka auttoi mua jaksamaan. Yhden päivän jälkeen kuitenkin opettaja otti minut juttelemaan "Nelli sinä voisit kyllä vähän vähentää meikkaamista ja katsomaan millaisilla vaatteilla tulet kouluun, tuollaisia tyttöjä noukitaan juuri kadulta." ANTEEKSI ! Minä 12 vuotias tyttö ? Huoritteletko sinä mua ? Kyllä tiedän mulla oli ehkä rajumpi ja aikaisempi teini ikä kun toisilla ja meikkasin paljon. Mutta pukeutumisessani ei ollut yhtään mitään vikaa, ja jos olisikin ollut kyllä siitä olisi mm. vanhempani sanonut. Eikä opettajalla ole oikeutta sanoa sitä mulle noin ilkeästi.

Ala-aste kuitenkin loppu jolloin vasta masennuin pahasti. En silloin tajunnut viellä että se luutasti johtui tosta koulukiusaamisesta kun olin tähän asti ollut niin vahva. Olin vain nii helpottunut että se paska loppui, jolloin vasta tuli se tuska siitä esiin. Kyllä viiltelin itseäni ja mietin monesti itse murhaa. Kun jotkut kaverini tajusivat ettei kaikki ole okei. Pelkäsin viiltetystä kiinni jäämistä jolloin siirryin jalkoihini käsien sijasta. Jatku paha olo oli sylissäni enkä uskaltanut puhua kellekkään. Seiska luokka alkoi, joka pelotti minua ihan liikaa, varsinkin kun olin menossa luokkaan josta tunsin ennestään vain yhten ihmisen. Olen aina ollut sosiaalinen ja monenlaisen ihmisen kanssa toimeen tuleva. Mutta pelkäsin taas kai juuri kiusatuksi tulemista. Loppuen lopuksi luokka oli tosi kiva. Lopulta halusin lopettaa viiltelyn omasta tahdosta. 
Joka meni kuitenkin siihen että sen jälkeen oli joka viikonloppu saatava alkoholia, ja nollata pää kaikesta muusta pahasta. Tuli tehtyä paljon kaikkea tosi tyhmää. Niin jatkui kahdeksannen luokan puoleen väliin. En vain osannut olla viikonloppua selvä, se olisi ollut kauheeta mietti kaikkia asioita selvänä. (silloinen ajatus maailmani oli se) Sitten löysin Tonin. Kaikki edelliset suhteeni olivat kunnon teini suhteita esim. kuukaus yhdessä ero. Mikään ei tuntunut toimivan, en tiedä miksi. 
 

Mutta Toni sai mut nuosemaan ylös jatkuvasta känni pyörteestäni. Sain jotai mikä paransi minut. Sai minut unohtamaan kaiken joka mulle pahan mielen toi. Autoimme toinen toisiamme. Molemmilla meillä ei ollut kovin helppo menneysyys. Mutta täysin erinlainen.. Sain monesti kuulla Tonin läheisiltä kuinka "Toni on alkanut hymyilemään enemmän" "Toni kuuntelee meitä enemmän" "hän on alkanut ryhdistäytymään" ja paras "kaikki on alkanut mennä paljon paremmin" ei sillä että silloin kaikki olisi ihan huonosti ollut. Monet kaveri sanoi mullekkin monesti että olen paljon energisempi ja iloisempi.  Olimme hyvin onnellisia yhdessä ja sankareita toisillemme.  Saatan kuulostaa jo liioittelevalta mutta sitä se oli. Toni oppetti mulle paljon, hän opetti mulle miten aidosti rakastetaan, miten avautua, miten olla niin onnellinen, miten voi jatkaa vaikka mitä on käynyt, mistä vain voi nousta, että olen vahva ja että mitä vain voi koskavain tapahtua.




Puolenvuoden päästä menimme Tonin perheen kanssa Ylläkselle lomalle laskettelemaan. Muistan sen viikon aina. En voisi unohtaa sitä ikinä, syvennyimme entistä enemmän Tonin kanssa. Pystyimme puhumaan IHAN KAIKESTA ! Ymmärrätte varmaa kuinka vaikeeta on kelletahansa kertoa ihan kaikkea, me pystyimme. Muistan kun katselimme ja otimme yhtenä iltana revontulista kuvia. Meillä oli täydellinen viikko, itkin moneen otteeseen onnesta. Meidän välinen rakkaus oli kuin huume jos näin voi sanoa. Oltiin toisistamme uskomattoman riippuvaisia, ja onnellisia. Tässä huumeessa ei ollut sivu vaikutuksia, tämä oli jotain täydellistä.
Tuli kuitenkin loman viimeinen päivä, seuraavana päivänä oli pitkä matka tiedossa kohti Lohjaa. Ennen kun olemme menossa nukkumaan. Toni sanoo "valmovaan tänään myöhään, ei taas tiiä millon saan taas seuravan kerran olla sun lähellä" Tokaisin siihen vain "mutta mehän nähään melkeen joka päivä, tottakai jatkossakin" Sitten Toni "Mutta kuitenkin, kulta kai tiesit että olet ollut mulle suojelus enkeli tiesithän ?" Purskahdin itkuun kuunnellessani niita kaikkia kauniita sanoja. Aloimme kuitenkin jonkin ajan juttelun jälkeen nukkumaan toistemme kainalossa viimestä täydellistä yötä. 
Yöllä herään siihen kun Toni yski, kelasin että se on narmaalia yskää ja jatkoin nukkumista. Aamulla herään kun Tonin äiti tulee huoneeseen. Laittaa valot päälle, Toni ei liikahda. Hänen äiti menee viereen herättälemään "herää, Tonii herää" "miksei Toni herää Toni on ihan viileä se ei hengitä !" Jollain säpsähdin ylös, kokeilin Tonin kättä ja puin vaatteeni päälle. Paniikissa minä sanoin että voisin soittaa hätäpuhelun, ei siitä tullut mitään jolloin Tonin äiti otti puhelimen ja Tonin isä tuli elvyttämään. Menin ambulanssia vastaan, paniikissa olin varma ettei mitään pahaa voi käydä. Soitin siinä odotellessäni vanhemmilleni ja parille kaverilleni jotka oli tietenkin myös hirveässä shokissa sen jälkeen eikä osannut oikein rauhoittaa. Luuli tietenkin niinkuin minäkin että viellä on asioita millä Tonin voi pelastaa.


Tonia ei kuitenkaan voitu pelastaa. Muistan kun olin mennyt sisälle ja istumaan nurkkaan hysteerisenä, ja kuulen "yrittäkäää viellä !" Silloin vasta tajusin ettei voi enää tehä mitään, silti en millään ekan parin kuukauden jälkeen kunnolla tajunnut että Toni olisi kuollut. Ei me sitten sinä päivänä tietenkää Lohjalle viellä lähdetty. Saatiin hotelli huone, missä kaikki olimme viellä ihan shokissa. Kaikki tuntui epätodelliselta unelta. 
Seuraavana päivänä lähdin Helsinkiin lentokoneella yksin. Halusin vain nopeasti perheeni ja kavereideni lua. Lentokentällä oli vastassa Isä, Äiti ja Tiia. Vain tärisin silmät punaisena ja itkin en osannut oikeen sanoa mitään. Eikä Tiia viellä edes tiennyt mitä on tapahtunut. Sanoin vaan että nyt on kaikki huonosti ja käskin vanhempien kysyä Tiiaa mukaan. Vanhempani sitten kertoi Tiialle joka jäi meille lopulta yöksi. Siitä alkoi suruaikani, miettisin kokoaja että joudunko samaan kierteeseen mitä oli ennen Tonia. Mutta se kaikki mitä Toni opetti minulle, sai mut jaksamaan. JA KAVERIT ! Lähennyin todella monen kaverini kanssa ystäväksi. Sain tukea joka puolelta. Jonka ansiosta olen nyt tässä. Olen viellä tässä, jota itsekkin ihmettelen. 

"helpotuksenani on vain kynä ja paperi, siinä purkaan sisäisen saveni"
Kirjotin jatkuvasti runoja, piirsin ja kuuntelin aiheeseen liittyviä kappaleita. Kulutin pahan oloni tällä kertaa luovasti enkä alkoholiin tai itseni kiduttamiseen. Aina kun mietin itse murhaa, mietin "ei en voi olla näin heikko, en voi olla näin itsekäs muitakohtaan ja ensinnäkään Toni ei haluiasi sitä sieltä missä se nyt onkaan" Välillä tuli olo että "en jaksa enää elää kenenkään takia, en jaksa enää" Mutta kun sain puhuttua siitä jollekkin läheisellini sain sen tunteen menemään ohi. 

Näin jatkui pitkään, jopa niin pitkään että osa kavereistani sanoivat minulle "ei kaikki sun juttu voi olla Tonin kuoleman vika, lopeta jo toi säälin kerjääminen" Se että mulla kuolee mun poikaystävä joku joka on auttanu mua ja opettanu mulle niin tärkeitä asioita minkä takia osaksi enää elän. Se etten saisi surra sitä juuri niin kauvan kun haluan. Monen tosi vaikea ymmärtää sitä että voi olla näin paha olla. Ymmärrän ei sellasta voi ymmärtääkkään mitä ei itselle ole tapahtunut. Pikku hiljaa ainavaan loppuen lopuksi oli vähän kerrallaan helpompi olla. Kävin ylä-asteeni vikat kuukaudet puhumassa kuraattorille. Joka auttoi mua paljon ja jutteli mun kanssa just sillon kun apua tarvitsin. Voi olla että hän ehkä lukee tämän tekstin, ja kiitos sanon että sulle oli helpoin puhua mitä oon ammattilaisilla käynyt puhumassa. Suhun pystyi oikeasti luottamaan. 

Tänään otettu eli ihan tuoretta kuvaa 10.6.2013
Ja nyt olen tässä ! Peruskoulun juuri päättänyt tyttö. Joka päätti kokemustensa kautta haluavansa lähihoitajaksi ja saan opiskelu paikkani tietääkkin 13.6 ei enää kauvaa. Kohta syttäritkin. Voin tällä hetkellä hyvin. Olen onnellinen ja osaan nauttia elämästäni. Arvet minulla on viellä tapahtumistani mistä itken sillointällöin, niinkuin ehkä ihan terveenä kuuluukin tehdä. Elän entistä vanhempana tästä eteenpäin, silti pelkään nykyään olla onnellinen koska mitä onnellisempi sitä enemmän suru sattuu. Ihmettelen vielläkin että miksi juuri minulle on sattunut kaikki tuo huono, mutta se on rakentanut mua juuri tälläiseksi mikä nyt olen. Se on tehny musta kestävän, se on tehny musta vahvan !


42 kommenttia :

  1. Pakko myöntää että ilman kyyneleitä ei tota pystynyt lukeen. Oot kokenu kovia mutta on niin ihailtavaa kuinka uskomattoman vahva ihminen oot. Moni ei jaksais tollasta, susta vois moni ottaa mallia. Enkä sano näin säälin takia, vaan arvostuksen ja ihailun takia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei kiitos tosi paljo <3 Tottakai tällänen palaute sydäntä lämmittää, varsinkin kun näin aika paljon vaivaa tähän postaukseen. Kiitos ! :)

      Poista
  2. <3 so strong girl ! Oot varmasti esimerkkinä monelle et kaikesta selviää ! Keep it up !
    - Christa P.

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtavaa tekstiä ! Kovin moni ei jaksais samalla tavalla kuin sä ! Saat olla ylpee itestäs !

    VastaaPoista
  4. Ooih miten ihanasti kirjotat, itkin ja paljon! En osaa tota kaikkee ittelleni ees kuvitella, mut hienosti oot jaksanu. Vahva tyttö olet! :)

    VastaaPoista
  5. nelli ihan super surullinen tarina. itketti kyllä lukea. sun ja tonan rakkaus tarina on ehkä yks romanttismmista ja samalla sydäntä särkemisin kuulevani tarina. usein kun sua näkee lohjalla tekis mieli tulla antamaan oikeen iso hali ja kertomaan kuinka paljon välitän tarinastasi. en ikinä uskalla koska on jääny ala asteelt susta sellane kuva et haukut kaikki huoriks ja tiiäks just sellane murllu ikä ja kaikkee.. mut tää anto sustaki ihan positiivisesti uuden kuvan. mutta jaksamisia sinne muista nelli et oot vahva nainen! <3 pus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, en mä nii hullu oo ikinä ollu et mua kannataisi pelkää :D Mutta kyllä mulle saa tulla juttelee, jos ei naamatuste uskalla :P nii fb voi laittaa viestii myös :) Kiitos <3

      Poista
  6. Ihana teksti nelli!! <3 Kirjotit niin hienosti ja piti itekki pidätellä kyynelii <3 !!!

    VastaaPoista
  7. Todellakin kosketti ja paljon. Keep going Nelli! :)

    VastaaPoista
  8. Nelli oot ihana! En tajua miten ootkaan jaksanu tän kaiken yli, itse en olisi kestänyt! Tuli kyyneleet silmiin tätä lukiessa Aivan mahtavaa miten ootkaan kestäny, jatka samaa rataa! <3

    VastaaPoista
  9. Kuinka mä satuinkaan eksymään tänne? Oli hämmästyttävää lukea kuinka samallaiset murkku vuodet itselläkin on ollut... Jotenkin rupesin miettimään kuinka asiat on menny, miten niihin päädyttiin ja kuinka niistä on selvitty. Mutta se kuinka sinä selvisit eteenpäin ja jaksat yrittää, on jotain niin ihailtavaa! Itselläni ei tietenkään noin ääripäähän olla menty, mutta sun tarinasi oli niin kaunis ja koskettava että itku kyllä tuli..<3 Osasit mahtavasti pukea ajatukset sanoiksi.

    VastaaPoista
  10. Miks Toni kuoli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen oisin voinut tän myös tähän kirjoittaa, koska multa kysytään sitä aina. Ja totta puhuttuna ei kukaan tiedä syytä... Elimistöstä ei ollut löytynyt mitään mitkä olisi voinut olla kuoleman syynä ainoa mitä koko elimistöstä löyty mitä ei olisi tarvinnut oli kofeiini (juonut jonkun energia juoman) ettei sitäkään voi syysksi todellakaan pistää. Vastaan sulle siis että en palitettavasti tiedä :s jotain sydämmen rytmihäiriöö epäilen mitä ei vaan oltu todettu tai jotain

      Poista
    2. Oletko varma ettei ollu kannabiksen yliannostus?

      Poista
    3. Saa kyllä aika vajaa olla jos kofeiini ja kannabis menee sekasin. Hei haloo oltiin Tonin perheen kanssa lomalla ja mistä sä muutenkaan ton kannabis jutun repäsit Toni ei poltellut

      Poista
    4. kannabiksen yliannoksesta tulee oksennus eikä kuolema *titituu*

      Poista
    5. Kannabiksen yli annostukseen ei voi kuolla :D mut ihana teksti nelli <3

      Poista
  11. Monta kertaa on tullu vastaan kiusaustekstejä ja poikkeuksetta niissä näkyy pieni määrä itsesurkuttelua ja masennusta, joka on ihan ymmärrettävää kirjoittajalle, joka avaa vanhoja haavoja. Sulle on sattunu pahempaa ku mitä monelle muulle ja silti tästä tekstistä uhkui tosi vahvaa elinvoimaa ja tahtoa mikä kertoo siitä että sä käsittelet näitä tapahtumia paljon varmemmin ja vahvemmin ku moni muu. Meni vähä analyysiks mutta tahon sanoa että maailma olis parempi paikka jos olis enemmän tuollasia ihmisiä ku sinä, oo ylpeä itestäs :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parit kertoo tulleensa kyyneliin kun on lukenut tämän tekstin. Minä tulen kohta näistä kaikista kommenteista mitä olen saanut ! Kiitos <3 Mun vahvuuteni on aina ollut se etten kovin kauvaa voi pitää juttuja oman pään sisällä ajateltavana vaan kerron yleensä siitä läheisilleni. Jos minulla on paha olla sen kyllä tajuaa jokainen ja jos hyvä niin myös sen. Olen todella tunne vaihtele joka on tietty hyvä vaikka olen todella todella surunnen pystyn silti nauramaan ilman että se olisi feikkiä jos käy oikeasti jotai hyvää/kivaa, toisinaan se on myös ärsyttävää kun tulee itkettyä ja ärsyynnyttyä välillä helposta :D :)

      Poista
    2. se on paras ja tervein tapa käsitellä syvällä tuntuvia suruja :) ei oo hirveämpää ku pitää kaikkea sisällään... ja hyvä että kuitenki pystyt näkemään valoa pimeyden keskellä, auttaa kummasti selviämään pahoistaki asioista!

      Poista
  12. Kun joku anonyymi tuolla epäili sitä kannabiksen yliannostusta, niin kai se nyt olisi huomattu elimistössä? En usko, että kofeiinia ja kannabista sekoittaa keskenään. Olen samaa mieltä, että kai se oli joku sydämen rytmihäiriö.

    Ja mitä sinuun tulee... olet ollut varhaisempi teini kuin muut, ehkä "osasyynä" kaverisi. Mutta eihän sille voi mitään. Opettajalta tuollainen huoritteleminen on kyllä aika järkyttävää, kai sinun vanhempasi olisivat puuttuneet, jos olisit pukeutunut asiattomasti. Joka tapauksessa, Nelli, olet kovia kokenut, ja olet päässyt sen kaiken yli, ja olet nyt tässä. On upeaa, kun on sinunlaisia ihmisiä, noin vahvoja... moni olisi täysin murtunut ja hajalla tuosta kokemastaan, sinä olet selvinnyt, kunnialla.

    Nelli, olet upea ihminen ja haluan että tiedät sen. Oli rohkeaa kirjoittaa tästä kokonainen postaus, mutta nyt ymmärrämme sinua paremmin.

    Kaikkea hyvää Sinulle, Nelli, onnea jatkoon ja menestystä elämään. Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi.

    VastaaPoista
  13. huh tää oli tosi rankkaa luettavaa, alko ihan itteeki itkettää ! en osaa ees kuvitella miten vaikeeta sul on ollu :( jaksamisia sinne !

    VastaaPoista
  14. vau ! Tosi ihana lukea tää tarina sun ittes kirjottamana, eli varmasti täysin totena ja niin, että asiat sun sun omasta näkökulmasta. Mä en tunne sua itse ollenkaan, mutta oon kuullu susta liian paljon pahaa (Lohja <3333) Ja oon varma ettet oo yhenkää niitten pahan sanan arvonen ! Vaikutat tosi hienolta, vahvalta, rohkeelta ja ennenkaikkea just itteltäs ! Vaikutat oikeesti tosi hienolta persoonalta! jatka samaan malliin ja tsemppiä kauheesti sulle kaikkeen mitä eteen tulee ! (:

    VastaaPoista
  15. Aika rankkaa tekstiä, sai kyllä herkistymään. Ihanat noi viimiset sanat, jotka se Toni sano sulle. Ihan ku se olis tuntenu että aika on lopussa.. Onneks oot selvinny hyvin ja kääntäny tonki vahvuudeks! :)

    VastaaPoista
  16. Kuulostaa todella rankalta! Oo ylpeä itsestäs, kun oot kestänyt kaiken ja oot vielä siinä♥ Voimia sulle jatkoonkin ♥

    VastaaPoista
  17. Onks sulla mitään aiempaa postausta tonin kuolemasta?

    VastaaPoista
  18. löysin blogisi tänään. eihän tätä itkemättä voinut lukea.. kyllä sitä rupeaa arvostamaan omaa poikaystävää entistä enemmän. oot niiiiiiiin vahva tyttö! <3

    VastaaPoista