Translate

perjantai 31. tammikuuta 2014

350 - Runoilua


Ajattelin tehdä tälläisen välipostauksen täältä kipeänä. Elikkä tästä viikosta melkeen jokainen päivä meni siihen kun olin niin kipeä. Välillä kun tuntui että on jo parempi olla, niin yhtäkkiä tuli taas joku kunnon pöpöliini pintaan. Mutta tässä postauksessa on pari minun tekemääni runoa. Jotkut niistä on vähän vanhempia jotkut tuoreempia. Ei oo missään "uusin" tai "mielestäni parhain" jäirestyksessä. :) Jotkut tekstit voi olla ehkä vaikea ymmärtää, jos ei tunne mua mitenkään. Koska ne sanat on suoraa sydämmestä, kiertelemättä/selittämättä mitään.
  
"Monesti kulta vain mietin että missä olet ja mitä kuuluu,
voikun voisit vielä mun tän puoleiseen elämään kuuluu !
Kohta kaksi vuotta takana siistä kun näimme,
ihania hetkiä kokea me saimme. 
Ikävä ei tunnu hellittävän koskaan, 
onneksi hymysi, sanasi, ihanuutesi ja rakkautesi mielessäni pitää saan."



"Kokoelämäni oon tavotellu sitä,
mitä toisilla on jo syntyessä. 
Omistaa kauniin hymyn hyvän kropan, 
on ollu jo pidempään toisen oman. 
On niinkun prinsessa jolla on prinssi, 
molemmilla oman laisensa tarinat mutta silti on yhdessä yksi.
Halusin elämässäni vain rakkautta halusin rakastua, 
haluisin et joku pitäis hyvänä mua. 
En haluu olla täällä yksin enkä edes osaa, 
mutta samalla myös pelkään tunteita ja enää välttämättä uskalla toista rakastaa. 
Kerran haalisin itselleni onnen täydellisyyden, 
jossa oli kaikki voima rakkauden. 
Multa vietiin se pois, 
emt pitäiskö uskoo että maanpäällä vielä joku ois, 
joka mun kanssa samanlailla rakastaa vois..."


 "Oot mulle jotain niin tärkeetä,
Emmä tiiä onko tässä mitään järkeeä.
Oonku pikkutyttö ekan saamansa lentopusun jälkeen,
Sekunnista tunnista päivästä toiseen, tahdon vaan käpertyä sun viereen.
Rakastella hassutella pitää suo hyvänä,
Hetiku oot jossain muualla on sua ikävä
Millainen no oot kultainen,
Muihin miehiin haluu koskee mä en,
Mä vain sut mun elämääni tarvitsen♥"

"Sinä sun laises oli mulle suuri unelma pelkkä haave vain, 
kaiken tajusin kun sut vierelleni sain. 
Ehkei kaikki ookkaa täällä nii synkkää ja perseellee suunniteltu, 
täällä on jokaselle jotai mikä on meille omistettu. 
Mä toivon ja tahdon et sä oisit se,
se jonka koko loppuelämäks vierelleni ansaitsen. 
Tähän päivää asti tunteeni on vaan kasvamisesta kasvanu ja kasvanu, 
millä tavoin kuvailla mitä kaikkee sydämmessäni on tapahtunu ? 
No sanotaan vaikka näin, 
ihan ekana se oli paikaltansa kokonaa väärin päin. 
Leikelty raadeltu pahoin pidelty, 
ei kipinää tulevaa onnee läytyny. 
Sutku sain vierelle palaset vaan loksahteli toisiinsa kii, 
asiat tärkeys järjestykseen ja oikeaan rivii. 
Sydän alkaa olla ehjänä mutta muistathan sen, 
että jokainen arpi vasta parantumassa enkä siihen aikaa tiedä en. 
Haavojani viellä kirvelee enkä itsestäni pysty kaikkea antaa, 
en todellakaan ikinä en ikinä sulle muuta haluu ku ihanuutta ja onnellisuutta takaa


Ps. Pakko sanoo et tää fiilis mikä tuli ku etti näitä vanhoja runoja, on hirveempi mitä luulinkaa. Se kuinka voikaan tulla vanhoja tunteina mieleen kun lukee omia kirjoittamia juttuja, mitä ei oo tyyliin enää edes muistanut. Toisaalta tuli ihania muistojakin mieleen...

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti