Translate

sunnuntai 24. elokuuta 2014

266 - Runoilua


"Koska kukka nupustaan aukeaa,
koska sille kaikki asia valkeaa.
Koska se uskaltaa taas alkaa elämään,
ja uusiin asioihin taas pettymään.
On heittäydyttävä on oltava vahva,
elämässa ei oo sanaa kuin tuhlattava aika.
Jokainen aika on elettävä kuin viimeinen,
mutta välillä on hyvä mielessä laskea kymmeneen.

jalat on arat eikä ne vielä uskalla kulkee,
pelkään et joku päivä se koko sydämmensä sulkee.
Maailma vilisee ohi ja ilokin sen mukana,
onko todellisuudessa helpompi kävellä vaan sokeena.
Näkemättä kaikissa kaikkien omat kaikki virheet,
näkemättä kusipäiden halveksuvat ilmeet.
Välillä tuntuu että sydän on niin rikki että tekis mieli se kokonaan eristää,
olla vaan mennä virran mukana ei surra eikä nauttia yhtään mistään.
Mutta voiko elämässä mitään saavuttaa jos sen kokonaan sivuttaa,
tyhjyyteen huomaamatta itsensä hivuttaa.

On täydyttävä heittäytyy,
että pystyy vielä joskus positiivisestikkin yllättyy.
Ei voi löytyy kunnollista onnea ruhjeitta,
anna tuulen viedä ja nostattaa purjetta,
äläkä jää laiturin reunaan miettimään elämän pahuutta,
vaan mene etsimään onnea.
Joku kaunis päivä jokainen palkitaan ansionsa mukaan,
välillä vaikea uskoa mutta sen lupaan,
että ilman onnea ei jää kukaan."

by: Nelli


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti