Translate

tiistai 26. elokuuta 2014

267 - Mietiskelyä



Sanon näin alkuun en ole itsekkään mikään pyhimys/jumala, enkä varmastikkaan koskaan tule pystymään olemaan. Mutta se että kuitenkin pääsääntösesti pyrin siihen että olen positiivinen toisille ja niin sanotusti levitän iloa, enkä paskaa. Enkä tahalleen halua ketään satuttaa, nyt joku miettii sielä jotain mun sanoja tai tekoja joskus. Kyllä me kaikki teemme virheitä ja ainakin minä vielä nuorena sekä muutenkin tulen elämän aikana monta kertaa taas varmasti tekemään. 

Mutta se on eriasia että käsitteleekö niitä, pyytääkö anteeksi ja miettiikö niitä oikeasti että "saisimpa sanani takaisin". Ylipäätänsä se että osaa katua, vaikkei aluksi olisi edes tarkoittanut mitään pahaa. Koska ihmiset on todella erinlaisia, monella tapaa. Mutta ihmisen sureminen pitäisi aina ymmärtää, vaikka ei ns. ymmärtäisikään. 

Okei kuulostaa vaikealta, vaikka näin esimerkkinä. sanot jollokkin että "sulla on aika erikoinen tyyli". Sen voi ymmärtää niin monella tapaa, vaikka ajatus olisi hyvä. Mutta se kyseinen henkilö ei ole kertonut sulle tai jopa kellekkään, kuinka omistaa niin huonon itsetunnon että on harkinnut itsemurhaa, tuntee olonsa yksinäiseksi ja haluaisi olla niinkun moni muu. Sanat erikoinen tyyli, voi johtaa monenlaisia mielikuvia kelle se lause on sanottu tässä liuta erinlaisia erimerkkejä mitä tuli itsellä mieleen että voisi olla:


-"kiva, se tykkää mun pukeutumisesta ja olen erikoinen"
-"mitäköhän se nyt tolla tarkotti" 
-"muttakun haluan olla kuin muut"
-"miten voisin olla parempi"
-"tiedän olevani täyspaska"
jne.

Se että joku miettii näitä, niin on ihmisiä joista se on turhaa. Mutta se on vaan fatka että jotkut ajattelee/mietiskelee niin paljon enemmän kuin toiset. Sekä monet on paljon paaaljon tunteellisempia. Joka on tietenkin tälläisissä asioissa heikkous, mutta on se myös monissa tietynlainen vahvuus olla herkkä. Pointtini kuitenkin on että vaikka ois vahva kun kivi, niin pitäisi yrittää osaa pyytää anteeksi sanojaan ja olla pahoillaan jos tietää että se on satuttanut jotakuta oikeasti. (en yleistä, sellaiset on  vain yleensä just niitä jotka ei ymmärrä jotain surua/valitusta) 

Tuli kunnon aivo pieru ja ajattelin kerrankin pistää ajatukseni sanoiksi. Jotenkin vaan tuntuu että esim. itse törmännyt tähän sen verran useasti, kun joskus ihmiset ei ymmärrä kuinka välillä vieläkin vaikuttaa mielentilaan joskus vuosia sitten tapahtuneet asiat. Mutta jokainen ihminen, ihan jokainen suree tavallaan, kokee tavallaan ja eri ajan, jotkut tunnin jotkut taas läpi koko elämän. Ei sitä voi muuten varmaan paremmin kuvailla kun että on ne ihmistunteet vaa niin ihmeelliset.

Kertokaa ihmeessä kommenteissa mielipidettä tästä postauksesta ja mitä tää teijä päässä herätti, ajattelin tehdä jossain vaiheessa asiasta videonkin. Mutta kaikki ajallaa, nyt vaan oli just tällänen vimma pukea kaikki ajatukset tekstiksi.  Kiitos vielä jos jaksoitte lukea, kun en yleensä tälläisiä romaaneja tänne kirjoittele saatikaan ilman kuvia.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti